Tuhatvuotiaan juoman matka viikinkikekkereiltä vappubrunsseille
Siman historia on pidempi ja vaiheikkaampi kuin moni arvaakaan, sillä se juontaa juurensa jo esihistorialliselle ajalle. Siman suosio on ulottunut vapun tienoota paljon laajemmalle: esimerkiksi keskiajalla se oli jopa olutta suositumpi tuontijuoma, ympäri vuoden.
Mutta millaista oli viikinkien sima? Kuinka pyöri keskiajan simabisnes ja miksi sima ei ollut lainkaan mattimeikäläisen ulottuvilla 1700-luvulla? Entä mitä tekemistä raittiusliikkeellä on siman kanssa?
“On makuasia miten sen valmistatte, mutta…
fariinia tarvitsette aina simantekoon.”
Suomen Sokerin mainos vuodelta 1965
Sima oli viikinkien runosuonissa virrannut voimajuoma
Simaa on juotu jo esihistoriallisella ajalla. Etenkin 700–1000-lukujen muinaisten viikinkien kekkereillä virtasi vahvasti alkoholipitoinen sima. Viikinkien sima valmistettiin hunajasta: mitä enemmän hunajaa oli, sitä pidempään sima säilyi ja sitä vahvempaa juomasta saatiin.
Viikingit pitivät simaa voimajuomana, jonka uskottiin antavan juojalleen taistelutahtoa, viisautta ja – kuten arvata saattaa – kyvyn runoilla.
Keskiajan simabisnes kukoisti turkulaisen bisnesnaisen hyppysissä
1500-luvun Suomessa simaa himoittiin niin kovasti, että se oli heti viinin jälkeen toiseksi suosituin tuontijuoma – oluttakin suositumpi. Tämän hunajaviinin kaltaisen siman alkoholipitoisuus oli jopa 17 %.
Tuonnin lisäksi simaa tehtiin myös itse, esimerkiksi Turun linnassa, ja sen on kerrottu olevan yksi kuningas Kustaa Vaasan suosikkijuomista. Siman valmistus vaati rutkasti kärsivällisyyttä: Osittaisesti säilyneen aikalaisen simareseptin mukaan keskiaikaista simaa kypsytettiin tynnyrissä hartaasti, jopa vuosi.
Yksi keskiajan simabisneksen keskeisimmistä pelureista oli varakas kauppias Valpuri Innamaa. Innamaa oli yksi harvoista 1500-luvun naisista, jotka kävivät menestyksekkäästi kauppaa huolimatta lainsäädännön naisille asettamista rajoituksista. Turun tärkeimpänä laivanvarustajana Innamaa kuljetti myös simaa Itämeren satamasta toiseen neljällä kauppalaivallaan.
Sima oli yläluokan herkkua, jota valmistettiin julkkiskokin reseptillä
1700-luvulla sima ei enää ollut tymäkän alkoholipitoista kuten parisataa vuotta aiemmin. Simaa nautittiin lähinnä yläluokkaisissa kodeissa kesävirvokkeena: sen kalliisiin raaka-aineisiin eivät jokaisen mattimeikäläisen lantit riittäneet.
Simanvalmistuksen opit oli ammennettu 1700-luvun tunnetuimmalta “husmamsellilta” Cajsa Wargilta. Warg oli tukholmalaisjulkkisten luottokokki ja taloudenhoitaja, joka julkaisi äitinsä perinnön turvin reseptikirjan pääkaupungin kermalle tekemistään kokkauksista 1755. Kirja oli sukupolvien ajan Ruotsin tärkeimpiä keittokirjoja. Tiettävästi jo näihin aikoihin sima yhdistyi vappuun: Wargin reseptin mukaista simaa tarjoiltiin esimerkiksi pappiloiden vappukesteillä koko seurakunnalle.
”Siman kalliisiin raaka-aineisiin eivät jokaisen mattimeikäläisen lantit riittäneet.”
Fariinisokeria simaan saatiin Töölönkin sokeritehtaasta
Virvoitusjuomana sima yleistyi 1800-luvulla, kun sokeri syrjäytti hunajan ja siman raaka-aineet alkoivat olla myös työväen kukkarolle sopivia. 1800-luvun lopulla sima oli suosittu virvoitusjuoma myös kaupungeissa ja kesäaikaan sitä myytiin niin kioskeissa kuin kahviloissakin – hiljalleen siitä sukeutui koko kansan kesäjuoma.
Fariinisokeri on yksi siman keskeisistä ainesosista. Sen valmistuksessa on Suomessa pitkät perinteet – esimerkiksi Töölön sokeritehtaassa tehtiin Fariinisokeria tiettävästi jo vuonna 1889. Kun suomalaiset sokerinpuhdistamot yhdistyivät Suomen Sokeri Oy:ksi vuonna 1918, tuli Töölönkin tehtaasta osa tätä yhteenliittymää. Suomen Sokerin tuotteet ovat kuluttajille nykyään tuttuja Dansukker-tuotemerkistä.
Työläisten tipaton paisutti siman suosiota
Raittiusliikkeen voimistuttua 1800-luvun lopulla yleinen mielipide oli kääntynyt väkijuomia vastaan. Raivoraittius kulminoitui, kun kaksi kotkalaista työmiestä sisuuntui masinoimaan työväen juomalakkoa. Lakkolistoille saatiin mukaan jopa 70 000 ihmistä, jotka kaikki sitoutuivat lopettamaan vahvojen alkoholijuomien käytön ainakin vuodeksi.
Suuri työväen juomalakko alkoi vappumarssilla vuonna 1898. Ylioppilaat tukivat liikettä, joten alkoholipitoisia juhlajuomia ei sopinut enää entiseen malliin hörppiä vapunkaan kunniaksi. Raittiin vapun virvokkeeksi sopi hienosti sima – ja siitä asti sima onkin ollut erottamaton osa vappuhumua.
Väkijuomien vastaisuus vahvisti siman asemaa myös myöhemmin 1900-luvulla: Kieltolain 1919–1932 jälkeinen raittiusliike jopa kannusti ihmisiä juomaan simaa samppanjan sijaan.
“Tee sinäkin kotisimaa. 20 penniä lasi.”
Suomen Sokerin mainos vuodelta 1979
Vapun juhlamaljasta tee se itse -trendin aallonharjalle
1900-luvulla simaa on juotu suomessa etunenässä vappuna, mutta moni kertoo sen olleen lapsuudessaan kodin ykkösvirvoke ympäri vuodenkin. Simassa houkuttivat sen edullisuus ja tekemisen helppous – herkku syntyi halvalla kätevästi kenen tahansa kotikeittiössä.
2000-luvun puolella siman variointi yleistyi, ja nyt perinteisen reseptin rinnalla simaa tehdään muun muassa limestä, granaattiomenasta, appelsiinista ja raparperista sekä maustetaan esimerkiksi yrteillä, chilillä ja inkiväärillä.
2020 koronakriisin suljettua ihmiset koteihinsa yhä useampi on taas tarttunut tee se itse -projekteihin, kuten juurileivontaan ja kombuchan valmistukseen. Moni on myös löytänyt simareseptin uudestaan fariinisokeripussin kyljestä ja laittanut käymään kattilallisen kotikeittiössä syntyvää kuplajuomaa.
Kenties simasta ja sen kaikista raikkaista variaatioista on tulossa uudestaan koko kansan kesäjuoma.
Lähteet:
Seija Irmeli Kulmala: Sima, Karisto 2018.
Elisa Kallunki, Yle Uutiset: Tippaleipiä, simaa ilmapalloja – vappu on eri perinteiden sekamelskaa, 2014. https://yle.fi/uutiset/3-7203371
Marjo-Riitta Saloniemi, Vapriikki.fi: Vappu – aatteen, perheen ja kevään juhla, 2013. http://vapriikki.fi/ei-kategoriaa/vappu-aatteen-perheen-ja-kevaan-juhla/
Jumaltarustojen simasta voimaa ja taistelutahtoa, Keski-Pohjanmaa, 2013. https://www.keskipohjanmaa.fi/uutiset/302698/jumaltarustojen-simasta-voimaa-ja-taistelutahtoa
Anneli Mäkelä-Alitalo: Innamaa, Valpuri Erkintytär, Kansallisbiografia.fi, 1997, päivitetty 2016. https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/359
Simaa vappuna ja muulloinkin, Turun linnan blogi, Turun Museokeskus, 2013. http://turunlinna.blogspot.com/2013/04/simaa-vappuna-ja-muulloinkin.html
Cajsa Warg, Wikipedia. https://en.wikipedia.org/wiki/Cajsa_Warg
Juomalakko, Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Juomalakko
Sokeri pohjalla 1/1951, sivu 17
Kovero: Suomen sokeriteollisuuden historia II, s. 301-302